Yhdeksäs viikko alkoi hyvin nuhaisesti sillä viikonlopun jäljiltä tuntui kuin kurkussa olisi ollut kaktus ja äänikin oli hävinnyt jonnekkin. Maanantain harkkapäivä vietettiin siis sängynpohjalla parannellen. Keskiviikkona sitten otettiin uusi startti taas uudella osastolla! Tällä kertaa siis suuntasimme CICU:lle eli cardiology intensive care unitille, joka eroaa paljonkin aikaisimmista harkkaosastoistamme jo pelkästään sillä ettei siellä ole omaisia, joka taas tarkoittaa paljon vähemmän hälinää, eli paljon paljon ennemmän hiljaisuutta. Toinen eroava asia on tietysti että potilaat vaativat paljon intensiivisempää hoitoa ja käytössä on paljon enemmän erilaisia monitoreja, lääkepumppuja ja dreenejä. Tällä osastolla potilaille oli tehty erilaisia sydänleikkauksia joten osasto toimi eräänlaisena heräämönä, sillä potilaat pidettiin nukutettuna yhden päivän ajan operaatiopäivästä.. Tähän yritimme kysyä perusteluja, että miksi näin tehdään, mutta mitään kunnollista vastausta emme saaneet. Lähinnä kai yritetään estää ettei potilaat lähde liian aikaisin liikkeelle ja näin loukkaa itseään.
Harjoittelupaikassamme pääsimme tutustumaan käytössä olevien laitteiden, kuten hengityslaitteen, lääkepumppujen ja hemodialyysilaitteen toimintaan ja käyttöön. Tutustuimme osaston päivärytmiin ja potilaiden hoitoon ja heidän vointiinsa liittyvien huomioiden tekemiseen. Pääsimme osallistumaan joihinkin pieniin hoitotoimenpiteisiin, kuten keskuslaskimokatetrin ihoalueen puhdistukseen ja sitä suojaavan sidoksen vaihtoon. Ohjaajamme järjesti meille myös mahdollisuuden päästä leikkaussaliin katsomaan aortan seinämän pullistuman korjausleikkausta.
Meitä on vähän huvittanut kiinalaisten tapa puhdistaa ihoalueita, sillä jos kanyloidessa potilaalta putsataan koko kämmenselkä niin tällaisessa leikkauksessa potilas on päästä varpaisiin keltaisena desifiointiaineesta. No ei siinä mitään parempi överit kuin vajarit, mutta kun tämäkään ei aina mene ihan aseptisesti niin tulee sellainen turhautumisen tunne. Toimenpiteen alussa potilas siis nukutetaan ensin, jonka jälkeen vasta laitetaan esim. katetri ja puhdistetaan leikkausalue. Leikkaussalissa kerkesimme tovin jutella leikkaavien lääkäreiden kanssa, kunnes vasta tajusimme ihmetellä miksi toimenpide ei ala vaikka potilas on nukutettuna ja kaikki näyttäisi olevan valmiina. Selvisikin että he odottivat yhtä hoitajaa saapuvaksi. Näin siis Kiinassa! :D
Toisella viikolla pääsimme myös todistamaan osastolla elvytystilannetta. Hetken aikaa olin jo ihan varma, että kohta edessämme olisi vainajanlaitto, sen verran kaaoksen omaiselta toiminta näytti. Onneksi tilanne kuitenkin kääntyi parhainpäin ja potilaan sydämen rytmi saatiin käännettyä normaaliksi. Kysyimmekin ohjaajaltamme kuinka usein elvytystilanteita osastolla tapahtuu ja vastaukseksi saimme, että melko usein. Osalla potilaista on takana hyvin raskas leikkaus ja sen takia tilanne voi muuttua hyvin äkistikkin. Tilanteiden ollessa suhteellisen yleisiä osastolla, ihmetyttikin miten hoitajien ja lääkäreiden toiminta oli niin kaaotista ja porukka poukkoili sinne tänne. Eniten kuitenkin itseäni ärsytti lääkäreiden ja hoitajien suhtautuminen tilanteeseen jälkeenpäin, siellä he nauroivat potilashuoneessa kuin mitään ei olisi tapahtunut! Elvytystilanne oli meille kolmelle ensimmäinen näkemämme ja jäi kyllä vahvasti mieleen.
Viikonloppuna meidän koulullamme järjestettiin international nursing skill competition, jonne mentiin tottakai kannustamaan meidän suomalaisten tiimejä! Osallistujia löytyi kanadasta, australiasta, jenkeistä, tanskasta, norjasta ja hollannista. Kilpailijat kisasivat pareittain lavoilla jonne oli tehty erilaisia potilas caseja, joissa kilpailijoiden piti suorittaa erilaisia hoitotoimenpiteitä, kuten lääkkeiden antoa, haavanhoitoa, opastaa potilasta siirtymään turvallisesti ja antamaan jatko-ohjeistusta. Kilpailussa oli eri sarjat kansainvälisille ja kiinalaisille opiskleijoille, sekä jo valmistuneille hoitajille. Tuomareina ja potilaina toimivat meidän koulumme jenkki opettajat, jotka arvioivat kilpailijoiden toimintaa eri osa-alueilla. Kisaa oli ihan hauska seurata, mutta välillä tuli tunne että valmisteluissa oli kiinan tyylisesti jääty joissakin osin vähän puolitiehen, mutta tämä ei onneksi pahemmin haitannut!
Kai se on vaan uskottava että syksy alkaa tulla myös tänne Shanghaihin kun ilma alkaa olla sen verran kolea että joutui kaivamaan takin esiin ekaa kertaa sitten suomessa olon jälkeen! Lämpötilat saattavat vaihdella melkoisen rajusti päivien välissä, sillä kerrankin lämpötila tippui yli 10 astetta edellisestä päivästä! Onneksi joukkoon on mahtunut myös muutama aurinkoinen päivä, jolloin ollaan lähdetty tutkailemaan mistä löydettäisiin taas vähän sitä rauhaa tähän kaupungin hälinään.
Yksi aivan ihana paikka löytyikin noin tunnin bussimatkan päästä keskustasta, kun suunnattiin Zhujiajiaoon yhteen shanghain vesikaupungeista! Perillä meitä odotti kiinan oma venetsia, kapeita katuja ja veneitä seilaamassa kapeassa joessa! Toki turisteja täältäkin löytyi mutta kuitenkin ihana rauha oli taattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti