Maanantai aamuun herättiin reippaana ja lähdettiin suuntaamaan Kiinalaisia opiskelijoita varten järjestettyyn info tilaisuuteen. Matkalla tapasimme samaan tilaisuuteen menossa olevat opettajat Centriasta, jotka ovat täällä Shanghaissa kolmen viikon ajan, joten heidän puoleensa voisimme myös kääntyä jos jotain ongelmia ilmenee. Meille ei oltu annettu tilaisuudesta sen kummemmin tietoa ja oletimmekin menevämme johonkin luokkahuoneeseen ja kertoilevamme vain jotakin suomesta, joten yllätyimmekin hieman kun meidät ohjattiin hienoon saliin jossa oli useita edustajia Shanghai Universitystä sekä Centriasta ja yli 10 kiinalaista opiskelijaa. Tilaisuuden edetessä meille selvisikin, että nämä opiskelijat olivat suorittaneet jo kiinalaisen sairaanhoitajan tutkinnon ja opiskelisivat nyt kansainvälisen sairaanhoitajan tutkinnon, jolla he voisivat työskennellä eri puolilla maailmaa. Opiskelijat aloittavat opiskelunsa täällä shanghaissa ja puolen vuoden jälkeen he lähtevät suorittamaan tutkinnon loppuun suomeen, eli he opiskelevat vielä 1,5 vuotta saadakseen tämn tutkinnon. Centria ammattikorkekoulu toimii siis heidän "toisena" koulunaan.
 |
| Sali jossa tilaisuus pidettiin |
 |
| Kiinalaiset opiskelijat saivat todistuksen opiskelevansa nyt Centriassa |
Tilaisuuden jälkeen palasimme takaisin asuntolalle, jonne loputkin meidän suomalaistemme ryhmästä oli jo saapunut. Lähdettiin sitten vielä Lindan ja Ksenian kanssa vielä kiertelemään lähiympäristöä ja ostamaan kaikkea pientä tarvittavaa. Päätettiin Lindan kanssa vielää kerran yrittää respan tädin kanssa kommunikoimista, että saisimme meidän homekoppimme vaihdettua johonkin toiseen huoneeseen. Onneksemme respassa oli myös yksi amerikkalainen opettaja, joka osasi kiinaa ja toimi kääntäjänä tilanteessa. Pienen sumplimisen jälkeen saimme uuden huoneen, kolmas kerta toden sanoo, jospa me pysyttäisiin tässä loppuaika!
Meille vaihtareille järjestettiin oma infotilaisuus Tiistaina, jossa Shanghai Universityn kansainvälinen koordinaattori Lucy kertoi meille kuinka opintomme tulisivat menemään. Harjoittelun aloittaisimme heti ensiviikolla ja opinnot sitä seuraavalla viikolla, joten tälle viikolle meillä ei ollut paljon suunniteltua ohjelmaa. Saimme kuitenkin valita joitakin tunteja, joissa opetus oli englanninkileistä, joita menisimme seuraamaan. Valitsimme näistä nutritionin, medical surgeryn ja newborn & maternityn. Saimme myös jokainen "opiskleijakortin" jossa oli meidän nimemme myös kiinaksi. Koulumme ruokalassa toimii maksukortti, johon jokainen lataa haluamansa summan rahaa ja maksu tapahtuu lukemalla kortti erilliseen lukijaan.
Tiistai-iltapäivällä yksi vapaaehtoinen kansainvälinen kiinalaisopiskelija lähti näyttämään meille missä metroasema ja pankki sijaitsevat. Koska koulultamme oli kuitenkin matkaa keskustaan melkein parikymmentä kilometriä, metrolla kulkeminen oli melkeinpä pakollista. Ostimme myös ladattavat metrokortit, jotka toimivat samalla periaatteella kuin koulumme ruokalassa käytössä olevat kortit: eli kortille ladataan rahaa ja metrolla voi kulkea niin paljon kuin jaksaa niin kauan kuin rahaa riittää kortilla. Metromatkojen hinnat riippuvat matkan pituudesta, mutta ovat yleensä noin 4-10RMB (eli n. 0,2-1,3€). sa metrokarttaa tajusi vasta kuinka isossa kaupungissa me oltiinkaan, metrolinjoja löytyy yhteensä 14 ja ne poukkoilevat ristiin rastiin keskustassa ja sen laitamilla, paljon eksymistä siis tiedossa!
 |
| Paikkallisen metro aseman lipunmyynti automaatti ja ne monet monet linjat! |
Oppitunnit olivat hyvin erilaisia kuin meillä suomessa, tai ainakin itselle jäi sellainen tiukan oloinen mielikuva. Opettaja keräsi tunnin alussa kaikkien puhelimet laatikkoon ja nämä saatiin tuntien loputtua takaisin. Luokassa ei myöskään saanut juurikaan puhua, eli tunnit menivät niin että opettaja luennoi ja opiskelijat kuuntelivat hiljaa. Heillä oli myös melkein viikoittain testejä opiskellusta asiasta ja hyväksyttyyn arvosanaan vaadittiin 80% oikeita vastauksia. Kurssin lopuksi oli myös isompi koealue, johon kuuluikin sitten koko käytössä oleva kirja joka oli JÄÄTÄVÄN kokoine opus. Opettaja teki myös istumajärjestyksen opiskelijoille, joita tuli noudattaa. Eli hieman erilaista menoa meillä suomessa.
Keskiviikkona lähdettiin eksymään Shanghain villinään metroseikkailun merkeissä! Keli oli hieman vesisateinen joten suuntasimme Nanjing roadille joka oli 5km pituinen ostoskatu. Ja kauppoja tosiaan oli mieletön määrä indeed! Shanghaista on alkanut oppia sen piirteen että kaikesta voidaan tehdä suurta ja isoa, missä muualla esimerkiksi m&m karkista voitaisiin tehdä kaksikerroksinen kauppa, siis ihan oikeasti?? :D Valikoimaa ostoskadulta löytyi kuitenkin aina merkkiliikkeistä h&m, joten mukavia shoppailuhetkiä on tiedossa.
 |
| Nanjing roadin vilinää |
Torstaina kaksi vapaaehtoista opiskelijaa vei meidät bussilla Zhopun keskustaan, eli tämän pienen kylän pahasen laitamilla meidän koulumme sijaitsi. Tarkoituksenamme oli ostaa kaikille kiinalaiset puhelinliittymät käyttöömme täksi kolmeksi kuukaudeksi. Noh, koska kyse oli kuitenkin näin tärkeästä ostosta, olimme puhelinliikkeessä valehtelematta tunnin ajan ja pohdimme minkä liittymän ottaisimme, ottaisimmeko kaikki saman liittymän, ottaisiko vain pari meistä liittymän ja jakaisimme sen, vai tarvitaanko me vaan pelkästään netti? Kaiken pohdinnan jälkeen tulimme kuitenkin siihen vaihtoehtoon että ottaisimme kaikki liittymän jota he yrittivät tarjota meille jo heti ensimmäisenä. Hintaa tälle kolmen kuukauden liittymälle tuli 100RM eli 13€.
Torstaina suunnattiin erään metroaseman aulaan, joka oli täynnä pieniä kojuja laukkuja, elektroniikkaa, kenkiä, vaatteita, huivia, koruja.. Siis lähestulkoon kaikkea! Myyjät olivat juurikin näitä ihania turistikohteissakin tuttuja "come, look look, cheap, cheap" - tyylisiä, jotka lähestulkoon raahaavat omaan kauppaansa. Hyvin nopeasti tajusimmekin myös että jos pokkaa riittää täältä saa shoppailtua tavaraa lähes polkuhintaan. Parhaimmat tinkaukset olivat esimerkiksi bluethoot kaiuttimilla joiden lähtöhinta huiteli melkei 400RM ja me lopuksi maksoimme näistä 60RMB. Eli suomen tytöt vs. Kiinan huijarit 2-0! :D
 |
| Nää kolmet kengät jäi maksamaan alle 30e |
Viikonloppuna lähdettiin tutustumaan keskustassa nouseviin pilvenpiirtäjiin ja päätettiin et jos johonkin niistä mennään, niin tottakai me mennään korkeimpaan mahdolliseen! Niinpä suuntasimme Shanghai toweriin, maailman toiseksi korkeimpaan ja Kiinan korkeimpaan pilvenpiirtäjään, jolla korkeutta oli yli 600m. Matka alkoi menemällä ihan alimpaan kerrokseen maan alle, josta hissimatka kohti näköalatasannetta yhdellä maailman nopeimmalla hissillä alkoi. Pienesti korvat eivät lukkoon kun saavuttiin perille reiluun 500m. Vaikka sää oli aurinkoinen, eikä pilviä pahemmin näkynyt, jäi osa kaupungista pakokaasun ja pilvien peittoon. Kyllä maisemat olivat kuitenkin melkoisen huikeat kun vieressä olevien pilvenpiirtäjien katot jäivät vielä matalammalle kuin näköalatasanne.
Toinen must see kohde oli tietysti Shanghain valot. Suuntasimme joen toiselle puolelle, The Bundille, katsomaan kuinka kaikkien korkeiden pilvenpiirtäjien valot syttyisivät illalla. Ja voin kertoa että näin oli ajatellut myös moni muukin! Joen viertä kulkeva katu oli täynnä ihmsiä, ihan kuin olisimme olleet vastaanottamassa uuttavuotta! Minuuttia vaille seitsemän yhteen korkeista rakkennuksista syttyi kello jossa näkyi kuinka sekunit kuluivat ja kello löi seitsemän, jolloin kaikista korkeimmatkin rakennukset saivat näyttävät valot sytyttää. Joen edustalla seilasi upeasti valaistuja laivoja, joihin oli myös mahdollista päästä "risteilylle", noh ehkä seuraavalla kerralla sitten! Väkeä oli ihan mielettömän paljon myös kaduilla, jossa kuljimme kuin jäätävän pitkänä massana jonossa kohti metroasemaa. Poliisit ohjasivat liikennettä ja varmistivat että liikkuminen sujuisi suhteellisen sujuvasti.
Tämän ensimmäisen viikon aikana olemme tajunneet ettei Shanghai tosiaan ole ehkä niin kansainvälinen kuin olimme alkuun luulleet. Englantia puhuvia nuoria saattoi löytää sägällä kysymällä jokaiselta vastaantulijalta, jos esimerkiksi oli hieman eksyksissä. Vanhemat ihmiset eivät puhu englantia käytännössä lainkaan. Toinen asia josta voisi tämän päätellä on, että meistä otetaan paljon kuvia, luvallisesti ja salaa. Jopa koulumme oppilaat saattoivat kaivaa tunnilla kännykkänsä ja ottaa meistä salaa kuvia ja jakaa näitä toisilleen, ihan hullua! :D
Olemme myös tajunneet että ihmisiä on PALJON! Neljän ruuhkat ovat saaneet ihan uuden merkityksensä täällä ollessa! Ja Kiinalaiset eivät ole niin ystävällisiää näissä ruuhkissa, vaan esimerkiksi metroon ängetään vaikka väkisin! Tässä on suomalaisen läheisyysrajat siis paukkuneet rikki jo monta kertaa kun metrossa matkustetaan lähes tulkoon nenät vastakkain. Kiinalaiset ovat myös omalla tavallaan hieman laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Jos vierekkäin menee rullaportaat, sekä typötyhjät normaalit rappuset alas, harva lähtee tallustamaan rappusia vaan kaikki jonottavat liukuportaisiin, dosen't make any sense! :D
Kiina on myöskin koetellut meitä jo ensimmäisellä viikolla nimittäin ensiksi Lindan iPhone ei enää ladannut akkua ja hetkeä myöhemmin myös miun honor simahti samalla tavalla. Kokeiltiin ottaa virtaa tietokoneesta, pistokkeesta, jatkojohdosta, eri johdoilla, varavirta pankista, mutta ei. Molempien puhelimet on ihan elottomat. Kaavailtiin myös erillaisia teorioita miten kiinan pistorasiat on varmasti tän kaiken takana tai erilaiset kiinalaiset usb-piuhat, mene ja tiedä, mutta ei muuten paljoo naurata! :D
Maanantaina kuitenkin suunnataan aamusta harjoitteluun sydänosastolle! Tositoimet alkakoon! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti