Viikko 6: Kiinan kääntöpuoli

Toinen viikko nykyisessä harkkapaikassamme sujui hieman tylsän puoleisesti sillä oma ohjaajamme oli paikalla vain yhtenä päivänä ja muuten me seurasimme kiinalaisia opiskelijoita, jotka olivat osastolla sillä hetkellä ainoat jotka puhuivat englantia. Ja koska opiskelijat olivat myös itse harjoittelemassa jäi meille lähinnä vain katsoa vierestä tai niinkuin kiinalaisilla on tapana sanoa kun kysymme mitä voisimme tehdä: "have a rest" :D No onneksi päästiin katsomaan muutamaa munuaisbiopsiaa ja niinkuin olemme jo aiemmin huomanneet lääkärit puhuvat erittäin hyvää englantia ja kertovat meille mielellään toimenpiteestä, sekä vastailevat mielellään kysymyksiimme!

Nyt kun ollaan melkein puolivälissä vaihtoa, ollaan huomattu että Kiinasta löytyy kaksi täysin erilaista puolta. Kiinaan lähtiessä mieleeni tuli vain hyvin teknologistunut maa, jonka arvelin näkyvän etenkin Shanghaissa, mutta ihan näin se ei kuitenkaan ole. Kiinasta on muodostunut mielikuva, että kaikki minkä kuuluu näyttää hienolta ja upealta pidetään kunnossa, mutta ei tarvitse mennä kovin kauas kun asiat ovat hyvin eritavalla. Esimerkiksi keskustan huikeiden pilvenpiirtäjien ja marmoristen katulaattojen hienoudesta ei tarvitse mennä kuin muutama kortteli syrjempään niin siellä syödään jo sammakoita katukeittiöstä ja korjausmiehet keikkuvat bambuisilla rakennustikkailla paikkailemassa rapistuneita rakennuksia. Täällä meidän koulumme sijaitsevalla alueella luulimme metrolle menevän polkumme varrella olevien bambuisten rakennuksien olevan varastoja, mutta vaikkei uskoisi niissäkin asusteli ihmisiä. Eikä ole ihan uutta jos näkee vaikka naisen nukkumassa metroasemalla lapsensa kanssa pahveista kasatulla "patjalla".

Sairaala maailmassakaan ei siis loisteta teknologiassa tai varsinkaan  aseptiikassa. Potilaiden tietosuojasta ei käytännössä katsoen ole tietoakaan ja lääkehuoneeseen on ihan kirjaimellisesti avoimet ovet, jossa potilaiden omaiset saattavat kulkea vapaasti. Perheen ollessa hyvin tiivisti läsnä hoidossa syntyy myös paljon enemmän tyytymättömyyttä lääkäreiden tai hoitajien toimiin ja ollaankin useaan otteeseen oltu todistamassa kun jonkun potilaan omainen raivoaa osastolla tai hakkaa lääkäreiden toimiston ovea suuttuneena. Lääkärit saavat täällä tappouhkauksia yhtenään. Kuultiin myös kuinka eräs lääkäri oli tapettu erään omaisen toimesta, koska potilasta ei hoidoista huolimatta voitu pelastaa. Tästä syystä sitä välillä väkisinkin välillä ajattelee kauhuskenaarioita siitä mitä voisi tapahtua kun omaiset voivat halutessaan päästä käsiksi lääkehuoneissa oleviin neuloihin yms.. Ei siis ole ihme että kiinassa lääkäriksi opiskelemaan lähtee nykyisin hyvin harva ja lääkäreistä alkaa pian olla joissakin paikoin puutetta.

Sairaalamme ulkopuolella kulkevan kadun varrella näkee myös päivittäin ihmisiä, joilla on jokin raaja amputoitu, epämuodostumia, he ovat osittain sokeita tai kerran näimme jopa äidin pienen vauvansa kanssa kerjäämässä rahaa. Osa heistä saattaa laulaa tai soittaa, mutta useinmiten he vain makaavat kadulla ja ovat kirjoittaneet kiinaksi tekstin miksi tarvitsevat rahaa. Ja suurin osa heistä on kadulla joka päivä, koko päivän.

Pelätä ei kaikesta huolimatta ole koskaan tarvinnut, mutta tottakai se pistää vähän miettimään miten erilaisissa oloissa täällä vielä eletään. Mutta ettei mene koko postaus ihan synkistelyksi, niin jotain positiivistä on myös tapahtunut! Meiksi sortui ostamaan uuden puhelimen täältä, nyt vaan sormet ristissä et omena toimii vielä suomessa! :D