Viikko 13: One week and one more time!

On kai sanomattakin selvää että parit viime viikot ollaan vietetty täällä melkoisen sekavin mielin. Kotiinlähtö hämöttää ja sen takia viimeinen viikko mentiin aikalailla fiilistellen viimeistä kertaa Shanghain maisemia! ...mutta first things first! Nimittäin vielä muutamat päivät harjoittelua oli jäljellä viimeiselläkin viikolla. Tällö kertaa päästiin tutustumaan alle kahden kuukauden ikäisiin pikkuisiin NICU:lla eli natal intensive care unitilla. Tämä osasto oli vielä osa vanhaa sairaalaa, mutta uusi rakennus oli jo tekeillä ja avattaisiin ensi vuoden puolella. Tästä syystä osasto oli melkoisen sekava sillä pikku potilaita oli yhteensä 90 ja hoitajia 16-19 päivästä riippuen!

Osasto oli jaettu vielä pienempiin osastoihin joita olivat infektiopotilaat, kuten keuhkokuumetta sairastavat lapset, leikkausta odottavat ja sieltä tulevat sekä keskoslapsien osasto. Osastolla ei saanut vierailla lainkaan vanhempia, koska haluttiin estää infektioiden leviäminen. Pahimmillaan vanhemmat saattavat kuulemma olla näkemättö lastaan jopa neljä kuukautta! Tälläisissä tapauksissa vanhemmat kuitenkin saavat usein käydä kerran tai pari katsomassa lasta lasin takaa ja ottaa muutaman kuvan. Osaston pikkupotilailla saattoi olla käytössään esim. happilaite, CPAP, erilaisia infuusioita, nenämahaletkua.. Näytti vaan niin hurjalle pienellä potilaalla! Osastolla päästiin tutustumaan eri osastojen toimintaan, niillä käytettäviin laitteisiin ja mikä parasta: hoitamaan niitä pikkusia! Kylvetettiin, puettiin ja syötettiin. 

Vauvojen kylvetys tapahtui pienessä huoneessa peltiastioissa.

Tiistaina meille oli järjestetty pieni closing ceremony, koska ensimmäiset meistä lähtivät jo torstaina takaisin suomeen. Tilaisuudessa pidettiin pieniä puheita ja mikä tärkeintä me saimme todistukset käydyistä kursseistamme! Kotiinlähtö tuntui taas astetta todellisemmalta tän jälkeen, jäiks!

Mun ihana kiinakämppis Linda lähti suomeen myös torstaina, joten sitä ennen vietettiin päivä herkutellen ja muistellen meidän huikeeta vaihtoaikaa. Mentiin myös vielä bundille fiilistelemään tätä kaikkea, sieltä se seikkailu kolme kuukautta sitten yhdessä alkoi ja sinne se nyt päättyy.

Tän jälkeen käytiin vielä tanskalaisten ja parin kiinalaisen kanssa syömässä ihan mielettömän hyvää hot pottia! Ja tällä kertaa oli myös kyllä nimensä veroinen ruoka, sen verran kyyneleet virtas :D

Torstaina lähdettiin katsomaan miltä pelit näyttää KHL:ssä kun kiinalainen joukkue Kunlun redstar sai vastaansa SKA:n. Mitenkään hirveästi porukkaa ei kyllä ollut hallissa ja näistäkin suurinosa taisi olla länsimaalaisia, mutta ihan kiva oli kyllä käydä matsi kattomassa! Liput peliin maksoivat 13€ eli ei todellakaan mitään kallista lystiä ollut!

Perjantaina meidän amerikkalainen opettajamme vei vielä meidän ryhmästämme jäljellä olevat opiskelijat koulumme lähelle syömään hot pottia! Tämän jälkeen suuntasimme vielä viimeisen kerran feikkimarketeille shoppailemaan viimeiset paniikkiostokset, johon kuului minun tapauksessa myös matkalaukku! Nyt ymmärrän täysin kun puhutaan että kiinassa iskee shoppailu hulluus.. Tätä tavaraa on kertynyt jo aikalailla! Toivottavasti kolme matkalaukkua on tarpeeksi! :D 

Epätoivoista pakkausta

Oma lentoni lähti lauantai-sunnuntai välisenä yönä yhdeltä paikallista aikaa, eli kello 7 illalla suomen aikaa. Ajattelin sitten että ehkä onnistuisi helposti kääntää unirytmi takaisin jos valvoisin petjantaiyön ja rupeaisin vasta aamulla nukkumaan ja sama taas lentokoneessa. Yön valvominen onnistuikin yllättävän helposti sillä tässä kerkesi hyvin tehdä viimeiset koulutehtävät, siirtää kuvat tietokoneelle, aloittaa pakkausta ja varata kaikki tarvittavat paperit yms. valmiiksi! Ksenia hyppäsi aamulla taksiin ja suuntasi lentokentälle, itse menin vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan, ennenkuin suuntasimme muiden kanssa keskustaan joulumarkkinoille! Ei ihan samanlaista joulufiilistä tosin saanut kun ilamkin oli taas sen verta lämmin että ilman takkiakin olisi pärjännyt eikä sitä luntakaan ollut :D Kampukselle päästyä pakkasin loputkin tavarat ja kaikki mahtuikin matkaan vielä painorajojen sallimissa määrin! 

Lentokentälle saavuin ihan hyvissä ajoin, niin kerkesi vielä fiilistellä tätä reissua. Siinä se sitten oli, kolmen kuukauden vaihto kiinassa. Olo on samaan aikaan haikea ja toisaalta taas on ihana palata suomeen. Päällimmäisenä kuitenkin ehkä ihmetyttää mihin tämä aika oikein meni? Muistan kun saavuttiin Lindan kanssa ensimmäisinä kampuksella ja mietittiin että täällä sitä ollaan kolme kuukautta, oikeesti?! :D 

Mitä vaihto sitten on antanut? Ihan mielettömän paljon uusia kokemuksia! Oon kyllä niin ylpeä että uskalsin lähteä matkaan yksin, sillä tän reissun aikana tapasin niin huikeita ihmisiä ja sain uusia ystäviä, joiden kanssa tullaan jatkossakin pitämään yhteyttä! <3 Lähtisinkö reissuun siis uudestaan? Lähtisin ehdottomasti! Kiinaan haluaisin ehkä palata joskus 5-10 vuoden päästä ja nähdä onko kehitystä tapahtunut. Vaikka lähdin melko ennakkoluulottomasti matkaan, kyllä se Kiina osasi yllättää. Vielä viimeisillä viikoillakin naurettiin että nämä asiat voivat olla mahdollisia vain Kiinassa! :D Ja mitä tulee sairaanhoitoon. Vaikka täällä ollaan vielä jäljessä länsimaalaiseen lääketieteeseen verrattuna, voisi meilläkin olla ehkä jotain oppimista kiinalaisesta lääketieteestä, kuten akupunktion käytöstä ihan yleisemmällä tasolla kipujen hoidossa. Ja noh, kyllähän oman kotimaan ja kaikkien sen tarjoamat palvelut näkee ihan eri tavalla, meillä on oikeasti asiat ihan hemmetin hyvin Suomessa! 

Menee varmasti aikaa ennenkuin sisäistää kaiken mitä kolmessa kuukaudessa ehti tapahtua. Eikä tätä pysty edes kuvin tai sanoin kertomaan, nämä on vain sellaisia asioita mitkä pitää itse mennä ja kokea! Eli kiitos Shanghai University of Medicine and Health Sciences. Kiitos Kiina! Tämä seikkailu ja samalla tämä blogi päättyy tähän! :) 

PS. Yks mitä ei jää yhtään ikävä on nää ruuhkat! :D