Viikko 8: Suurien juhlien tunnelmaa!

Toisella harkkaviikolla neurologian osastolla päästiin todistamaan kiinalaisten tehokkuutta, jos siihen vaan on tarvetta. Osastolle oli tulossa jonkin sortin isommat pomot tarkastamaan että kaikki on ihan ok ja sen kyllä huomasi toiminnasta! Käytävät siistiytyivät, potilailta alettiin leikata kynsiä ja pestä käsiä, unohtuneet nimikirjoitukset haalittiin potilaspapereihin. Meidänkään ei annettu oleskella nurse stationilla kun tekemisen puute iski vaan "piilouduimme" opiskelijan kanssa juttelemaan potilashuoneisiin. Huoh! :D

Aamurapsalla

Onneksemme pääsimme taas lääkärien matkaan ja tutustumaan NICU-osastoon, eli neuron teho-osastolle. Lääkärit kierrättivät meitä jälleen kerran innokkaasti potilaiden luona ja kertoivat minkä takia he olivat täällä ja mitä operaatioita heille oli tehty. Päästinpä jopa kokeilemaan ja vertailemaan pään osaa, josta oli poistettu kallon palanen pään sisäistä painetta helpottamaan. Alan myös pikkuhiljaa uskoa että neurologiaan erikoistuneet ihmiset ovat vähän omansamoisia tapauksia, meille nämä lääkärit näyttivät innoissaan kuvia erilaisista neurologisista toimenpiteistä ja leikkauksista.Nähtiin myös kuva potilaasta joka oli tippunut kolmannesta kerroksesta lyöden päänsä asfalttiin niin että aivot moikkailivat toisen silmän paikalta. Iuuuu... :D

Potilaskansioita

Käytiin myös tutustumassa Neurologian päivystykseen, joka oli myöskin ihan JÄÄTÄVÄN kokoinen ja täynnä ihmisiä. Koska Kiinassa ei ole käytössä terveyskeskuksia kuten meillä suomessa, potilaat voivat tulla itse sairaalaan jos tuntevat tarvitsevansa sairaalahoitoa ja tästä syystä sairaalat ovat todella ruuhkaisia! Teholla oli yksi huone pelkästään hoitoa tai operaatiota odottavia potilaita varten. Tässä huoneessa sänkypaikkoja oli n.30-40, riippuen kuinka tiivisti potilaat pakkaantuivat. Lääkäri kuitenkin kertoi että harmillisen usein tämä huone oli monille se paikka jonne monet tulevat vain kuolemaan..

Käytiin tällä viikolla tutustumassa Kiinalaisen lääketieteen museoon, jossa oli esitelty vanhoja akupunktioneuloja, kuppaukseen käytettyjä sarvia sekä paljon erilaisia yrttejä. Itse en kuitenkaan mikän museo ihminen ole niin jäi vähän vähemmälle syvempi tutustuminen aiheeseen :D 

Perjantaina meidän koululla järjestettiin urheilukisat. Meiltä kerättiin jo useampi viikko sitten lista mihin lajiin haluaisimme osallistua. Itse lupauduin juoksemaan 4x100m viestissä. Ja ihan niinkuin kunnon urheilijat konsonaan oltiin valmistauduttu kisoihin Lindan kanssa ihan viimeisen päälle... eli herättiin 10 minuuttia aiemmin: "nyt nukuttiin vähän pommiin!" :D Mutta ei meillä kuitenkaan huonosti mennyt! Melkein joka lajissa taidettiin päästä palkintosijoille ja meidän juoksutiimi nappasi voiton, jeij!

Sports meet:in avajaisista

Juhlallisesti myös Kiinan lippu nostettiin salkoon

Lauantaina käytiin vähän seikkailemassa Moganshan roadilla, mikä on tunettu nykytaiteen katu. Melkein koko kadun pätkä olikin täynnä erilaisia grafitteja, mutta pikkuisille sisäkaduille mentäessä löytyi myös erilaisia taidemuseoita ja -näyttelyjä.

Myöhemmin illalla lähdettiin sitten koko Norja-Suomi edustuksella juhlistamaan halloweenia ja suunnattiin ensiksi Hotpot-ravintolaan. Hotpot on täällä tosi suosittu ravintolaruokailu muoto, missä pöytäporukka tilaa ensin haluamansa määrän lihaa, kalaa, kasviksia, sieniä yms.. jonka jälkeen keskelle pöytää tuodaan pata porisemaan ja ruoka valmistetaan itse ja jaetaan koko porukan kanssa. Tosi hauskaa ja hyvää, mutta meidän 13 hengen porukalle olis varmaan pitänyt olla useampi pata porisemassa.. :D Tän jälkeen lähettiin vähän enempi tai vähempi Shanghain yötä katselemaan.

Why so serious?

Viikko 7: Aivokirurgiaa ja lapsuuden sankareita

Seuraaviksi kahdeksi viikoksi asetuimme ihmettelemään kiinalaista neurologiaa. Toisin kuin muilla osastoilla, täällä saimme jokainen yhden kiinalaisista opiskelijoista ohjaajiksemme, koska he ovat ainoat jotka puhuvat suhteellisen hyvää englantia.

Päivärytmit menevät jokaisella osastolla melko samalla tavalla, aamuvuoro saapuu töihin kello kahdeksan jolloin yököt antavat raportin keskellä osastoa olevalla nurse stationilla, eli taaskin kuka tahansa käytävässä oleva voi kuulla toisen potilaan tiedot.. Osastot ovat yleensä n. 40 paikkaisia ja aamuvuorossa toimii 7 sairaanhoitajaa + opiskelijat. Yleensä osaston potilaat jaetaan puoliksi hoitajien kesken. Osastolla on kuitenkin aina yksi hoitaja vastuussa lääkkeistä, eli hän toimii lääkehuoneessa sekoittamassa i.v lääkkeet valmiiksi. Yksi hoitajista taas on vastuussa kirjaamisesta, eli hän tarkastaa lääkäreiden määräykset ja tulostaa ne vielä erillisellä paperille.

Ensimmäisenä päivänä minun ja ohjaavan opiskelijan vastuulla oli happilaitteiden vaihtaminen, potilaan suuhygieeniasta huolehtiminen ja trakestomian siteiden vaihtaminen. Luulin että en yllättyisi enää mistään mitä sairaalassa tapahtuu, mutta ensimmäisen päivän jälkeen en todella tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa... Aluksi käteen laitetaan sellaiset mikkihiiri hanskat, siis sellaiset yli-isot mitä näkee hiusväri paketeissa, tämän jälkeen päälle puetaan vielä tehdaspuhtaat hanskat.. Mutta ehkä järkyttävintä oli ettei kukaan vaihtanut hanskoja missään vaiheessa vaan ne vaan desifioitiin käsidesillä potilaiden välillä... Pahimmassa tapauksessa saatettiin vilkaista takapuolessa olevaa painehaavaa, pistää vähän käsidesiä hanskoihin, ja eikun toisen potilaan suuta putsaamaan..

Täällä kiinassa hoitajien työ on heidän omien sanojensa mukaan hyvin kiireistä, mutta tosiasiassa heidän "kiireensä" puolittuisi jo sillä etteivät he tekisi niin paljon turhaa työtä. Esimerkiksi aamulla lähdetään kierrokselle jossa tarkistetaan potilaan ihon kunto ja kysytään nopeasti vointia, ja tässä toimenpiteessä meitä oli kerran yhteensä seitsemän hoitajaa kulkemassa potilaan luota toiselle. Tämän jälkeen sitten kuljemme petaamassa potilaiden pedit. Eikä väliä onko potilas pedissä vai ei, peitto taitellaan kuitenkin särmästi :D Ja vähän ajan päästä yksi hoitaja lähtee taas kiertämään potilailta verenpaineet ja taas myöhemmin verensokerit.. Eli kai ne hommat voi myös näinkin tehdä mutta minusta  pieni looginen ajattelu voisi olla paikallaan, kyllä ne hommat varmaan saisi yhdellä kertaa tehtyä vähemmällä hoitaja määrällä. Toinen mihin kuluu todella paljon aikaa on tippapussien vaihto, koska suurin käytössä oleva pussi on 250ml ja usein käytetään 100ml pusseja. Kiinassa iltavuorossa toimii vain kaksi hoitajaa eli heidän työtaakkaansa halutaan keventää tiputtamalla lähestulkoon kaikki nesteet aamuvuoron aikana.

Tippakärry, josta löytyy mm. kanylointivälineet

Potilaiden kunto osastolla vaihteli aika paljon, osa oli hyvin omatoimisia leikkausta odottavia tai sieltä tulleita potilaita, kun taas osa oli tullut NICU-osastolta eli neuron teholta ja he vaativat paljon enemmän huolenpitoa.

Kiinalaisen lääketieteen tunneilla ollaan perehdytty historiaan ja mistä kiinalaisessa lääketieteessä oikein on kyse. Perusoppina on uskomus yingiin & yaniin jotka kuvastavat vastakohtia, ja luovat näin  ollen tasapainon toistensa välille. Kaikki siis perustuu erilaisten asioiden pitämisestä tasapainossa, jos näin ei ole ihminen voi sairastua. Uskotaan myös että jokaisella ihmisellä on oma Qi eli jonkinlainen voima, jonka ollessa heikko ihminen ei ole tasapainossa. Qi:tä vahvistetaan liikunnalla, kuten perinteisellä tai ji:llä jota me myös harjoittelemme, terveellisellä ruokavaliolla ja elämäntavoilla.

Perjantaina saatiin taas nauttia hitokseen tuulisesta ja sateisesta päivästä kun jonkin sortin taifuunin rippeet saapuivat shanghaihin.. Ei kuitenkaan masennuttu tästä sillä oltiin jo ennakkoon ostettu liput disneylandiin joka sijaitsi meidän onneksemme tosi lähellä! Meillä oli kuusi tuntia aikaa kierrellä aluetta joka oli ihan jäätävän iso ja suoraan sanoen  paikka oli niin huikeen näkönen että ylitti kyllä kaikki omat odotukset! Shanghain disneyland oli avattu vasta tämä kesänä joten päästiin nauttimaan uusimmasta teknologiasta! Vaikka sää oli sateinen oli silti porukkaa ihan mukavasti liikkeellä ja jonottamaankin jouduttiin pahimmillaan melkein tunti yhteen laitteeseen.

Vaikka paljon kerettiin nähdä paljon jäi myös näkemättä disneylandissa, mutta onneksi sentään nähtiin sulkemisaikaan esitettävä valoshow joka oli heijastettu linnaan musiikin ja ilotulitusten saattelemana! Ihan huikee!

Linnaan heijastettiin valoilla vuorotellen eri disney-hahmoja musiikin ja ilotulitusten kera!

Viikko 6: Kiinan kääntöpuoli

Toinen viikko nykyisessä harkkapaikassamme sujui hieman tylsän puoleisesti sillä oma ohjaajamme oli paikalla vain yhtenä päivänä ja muuten me seurasimme kiinalaisia opiskelijoita, jotka olivat osastolla sillä hetkellä ainoat jotka puhuivat englantia. Ja koska opiskelijat olivat myös itse harjoittelemassa jäi meille lähinnä vain katsoa vierestä tai niinkuin kiinalaisilla on tapana sanoa kun kysymme mitä voisimme tehdä: "have a rest" :D No onneksi päästiin katsomaan muutamaa munuaisbiopsiaa ja niinkuin olemme jo aiemmin huomanneet lääkärit puhuvat erittäin hyvää englantia ja kertovat meille mielellään toimenpiteestä, sekä vastailevat mielellään kysymyksiimme!

Nyt kun ollaan melkein puolivälissä vaihtoa, ollaan huomattu että Kiinasta löytyy kaksi täysin erilaista puolta. Kiinaan lähtiessä mieleeni tuli vain hyvin teknologistunut maa, jonka arvelin näkyvän etenkin Shanghaissa, mutta ihan näin se ei kuitenkaan ole. Kiinasta on muodostunut mielikuva, että kaikki minkä kuuluu näyttää hienolta ja upealta pidetään kunnossa, mutta ei tarvitse mennä kovin kauas kun asiat ovat hyvin eritavalla. Esimerkiksi keskustan huikeiden pilvenpiirtäjien ja marmoristen katulaattojen hienoudesta ei tarvitse mennä kuin muutama kortteli syrjempään niin siellä syödään jo sammakoita katukeittiöstä ja korjausmiehet keikkuvat bambuisilla rakennustikkailla paikkailemassa rapistuneita rakennuksia. Täällä meidän koulumme sijaitsevalla alueella luulimme metrolle menevän polkumme varrella olevien bambuisten rakennuksien olevan varastoja, mutta vaikkei uskoisi niissäkin asusteli ihmisiä. Eikä ole ihan uutta jos näkee vaikka naisen nukkumassa metroasemalla lapsensa kanssa pahveista kasatulla "patjalla".

Sairaala maailmassakaan ei siis loisteta teknologiassa tai varsinkaan  aseptiikassa. Potilaiden tietosuojasta ei käytännössä katsoen ole tietoakaan ja lääkehuoneeseen on ihan kirjaimellisesti avoimet ovet, jossa potilaiden omaiset saattavat kulkea vapaasti. Perheen ollessa hyvin tiivisti läsnä hoidossa syntyy myös paljon enemmän tyytymättömyyttä lääkäreiden tai hoitajien toimiin ja ollaankin useaan otteeseen oltu todistamassa kun jonkun potilaan omainen raivoaa osastolla tai hakkaa lääkäreiden toimiston ovea suuttuneena. Lääkärit saavat täällä tappouhkauksia yhtenään. Kuultiin myös kuinka eräs lääkäri oli tapettu erään omaisen toimesta, koska potilasta ei hoidoista huolimatta voitu pelastaa. Tästä syystä sitä välillä väkisinkin välillä ajattelee kauhuskenaarioita siitä mitä voisi tapahtua kun omaiset voivat halutessaan päästä käsiksi lääkehuoneissa oleviin neuloihin yms.. Ei siis ole ihme että kiinassa lääkäriksi opiskelemaan lähtee nykyisin hyvin harva ja lääkäreistä alkaa pian olla joissakin paikoin puutetta.

Sairaalamme ulkopuolella kulkevan kadun varrella näkee myös päivittäin ihmisiä, joilla on jokin raaja amputoitu, epämuodostumia, he ovat osittain sokeita tai kerran näimme jopa äidin pienen vauvansa kanssa kerjäämässä rahaa. Osa heistä saattaa laulaa tai soittaa, mutta useinmiten he vain makaavat kadulla ja ovat kirjoittaneet kiinaksi tekstin miksi tarvitsevat rahaa. Ja suurin osa heistä on kadulla joka päivä, koko päivän.

Pelätä ei kaikesta huolimatta ole koskaan tarvinnut, mutta tottakai se pistää vähän miettimään miten erilaisissa oloissa täällä vielä eletään. Mutta ettei mene koko postaus ihan synkistelyksi, niin jotain positiivistä on myös tapahtunut! Meiksi sortui ostamaan uuden puhelimen täältä, nyt vaan sormet ristissä et omena toimii vielä suomessa! :D

Viikko 5: Lomailua Pekingissä

Sunnuntaina siis startattiin meidän Pekingin reissu reilulla viiden tunnin junamatkalla! Oltiin siis varattu hotelli jo heti ensimmäisillä viikoilla ja junaliputkin buukattiin jo melkein kaksi viikkoa ennen reissua joka osoittautuikin todella fiksuksi vedoksi sillä lomaviikon takia paikat tuntuivat täyttyvän ennätysvauhtia! Luotijuna kuljetti meidät parhaillaan vähän reilun 300km/h vauhtia kohti Pekingin asemaa, josta suuntasimme etsimään taksia ja suunnistamaan hotellille. 

Ja niinkuin olimme jo aiemmin todenneet, täällä taksikuskit eivät puhu sanaakaan englantia ja tällä kertaa ei meinannut riittää myöskään hotellimme nimi ja osoite taksikuskille. Onneksi pienen selvittelyn ja apujen kyselyn jälkeen taksikuskit suostuivat ottamaan midät kyytiin! Taksi jätti meidät hotellin osoitteen perusteella kadunvarteen jossa hotellia ei edes näkynyt. Tästä seurasi melkein puolitoistatuntia haahuilua laukkujen kanssa välillä epätoivoisesti paikallisilta tietä kysyen. Oi google maps kuinka oltaisiinkaan tarvittu sinua! :D Lopulta eräs ystävällinen paikallinen lupautui näyttämään meille hotellin sijainnin ja saattoi meidät jopa iihan respan tiskille saakka. Hotelli ei koovin hääppöinen ollut, mutta mitään luksusta ei kyllä odotettukaan maksaessamme 30€ yöstä kolmen hengen huoneista. 

Kysyttiin hotellin respasta ohjeita kuinka päästäisiin huomenna helpoiten suuntaamaan Kiinan muurille ja saimme ohjeeksi lähteä matkaan ajoissa, ettei ruuhkaa olisi. Sovimme siis starttaavamme kello kuusi aamulla, sillä matkustamiseen menisi useampi tunti. Päätettiin aikaisesta herätyksestä huolimatta vielä Lindan ja Ksenian kanssa suunata metrolla keskustaan Pekingin kuuluisille iltatoreille! Myyntikojut mutkittelivat kapeilla kujilla ja tarjosivat toinen toistaan erikoisempia ruokia, koriste-esineitä, matkamuistoja, silkkituotteita.. Ja koska kerran sitä vaan kiinaan päästään herkkuja maistamaan niin päätettiin Ksenian kanssa maistaa jotain eksoottista. Jätettiin kuitenkin mm. elävänä tikussa rimpuilevat skorpionit välistä ja maistettiin mustekalan lonkeroa, eikä ollut paha ollenkaan! :D 

Maanantai aamun valjetessa lähdettiin suuntaamaan reissun yhdestä kohokohdista, Kiinan muurille. Matkattiin ensin metrolla bussiasemalle, josta matka muurille kesti noin 2 tuntia. Ja vaikka lähdettiin liikkeelle jo hyvissä ajoin, oli ihmisiä liikkeellä jo hurja määrä! Tästä syystä muurilla liikkuminen oli välillä melkoisen hidasta. Mutta olihan noi maisemat ihan älyttömän upeet! 

 Lähdettiinvielä illalla keskustaan seikkailemaan ja käytiin kattomassa Olympia stadion, jossa siis kisaillaan 2022! Ja hyvältä maisemat näytti iltamyöhällä :)

Uimastadionin valaistut seinät

Tiistaina meillä oli tarkoituksena suunnata kiellettyyn kaupunkiin ja tosiaan jäi tällä kertaa vain haaveksi. Perillä ihmeteltiin miksi yksikään lipunmyynti piste ei ollut auki, no selvisikin että sen päivän kaikki 8 000 lippua oli loppuunmyty joten jouduttiin harmiksemme vain kiertelemään ulkopuolella. 

Mieli oli hetken aikaa yhtä synkkä kuin ilma sinä päivänä, kun suunnitelmat menivätkin vähän pieleen. Keksittiin nopeasti kuitenkin plan B ja suunnattiin kesäpalatsiin, jossa oli erilaisia puutarha-alueita, temppeleitä ja ahh sitä kaivattua rauhaa. Ensimmäistä kertaa reissun aikana tuntui että päästiin tosissaan rauhoittumaan kaupungin vilinästä. 

Keskiviikkona kerettiin vielä aamusta suunnata taivaan temppeliin ennen kotimatkan alkua. Temppelin puistoissa vallitsi rento tunnelma, osa jumppasi toiset pelasivat footbagia ja vanhemmat ihmisiet olivat kokoontuneet pelaamaan yhdessä korttia. 

Loppu lomaviikolla kerettiin käydä vielä saamassa annos kulttuuria Jade Budhan temppelistä, joka taitaa olla yksi kiinan vanhimmista temppeleistä. 

Suomitytöt oli myös järkänny perjantaiksi yllärinä mulle vähän ohjelmaa synttäreitten kunniaksi, josta ekana suunnattiin mani- ja pedikyyriin, sen jälkeen syömään ja vielä synttärikahville ja kakulle! Kampuksella pojat tekas vielä banaaniletun ja norjan tytötkin muisti pienellä lahjalla! Nää tyypit on vaan niiiin huippuja! <3 

Nyt sitten virkeänä loman jäljiltä pitäis palata takaisin arkeen!:)