Viikko 2: Tositoimia ja Taifuunin pelkoa

Uusi viikko ja sen myötä myös harjoittelu sairaalassa alkoi! Minä, Linda ja Ksenia suuntasimme suorittamaan harjoittelua Renjin sairaalaan ja fyssari poikakopla toiseen sairaalaan. Saimme Lucylta aikaisemmin viimeviikolla sähköpostiviestin, jossa hän kertoi aikataulustamme ja kuinka pääsisimme sairaalalle. Meitä oli ohjeistettu varaamaan sairaalan ja koulun väliseen matkaan tunti aikaa, sillä meidän tuli vaihtaa metroa kaksi kertaa. No jos meistää oli tuntunut, että ruuhkat ovat olleet mielettömät niin aamuruhkat ne vasta olivatkin sitten ihan jäätävät! Metroaseman ulkopuolella kiemurteli jono kuin lintsin laitteeseen ja pääsimme ensimmäiseltä asemalta vasta neljänteen metroon, koska ne olivat niin tupaten täynnä! Myöhästyimmekin sovitusta ajasta noin vartin, koska emme olleet osanneet yhtään varautua NIIN valtavaan ihmispaljouteen ja odottamiseen. 

Ihan perus aamuruuhkaa metroasemalla!

Perillä metroasemalla Lucy oli meitä vastassa ja ohjasi meidät sairaalaan. Harjoittelumme seuraavat kaksi viikkoa olisimme siis sydänosastolla ja sen jälkeen vaihdamme taas toiselle osastolle. Osastonhoitaja Susan otti meidät osastolla vastaan ja ohjasi hyvin pieneen takotupaan ja antoi meille työvaatteet. Ensiksi hän halusi tietää olimmeko olleet aiemmin vastaavalla osastolla, mitä tiesimme sydänosaston toiminnasta ja mitä toiveita meillä oli kyseiselle harjoittelulle. Kellään meistä ei ollut aiempaa kokemusta sydänosastolla olemisesta, emmekä osanneet yhtään odottaa mitä Kiinalaisessa sairaalassa voitaisiin tehdä, joten pyysimme saada päivän ajan tutustua osastoon ja sen toimintaan että osaisimme laatia listan tavoitteistamme. Susan kertoi meille osastosta ja millaisia potilaita heillä oli. Sydänosasto oli 57 paikkainen joka oli jaettu kahteen kerrokseen, yläkerrasta löytyivät akuuttiahoitoa vaativat potilaat. 

Innokkaat hoitsut ekaa päivää harkassa!

Osastolla hoidettiin potilaita laidasta laitaan, vajaatoiminta potilaita, sydänlihastulehdus potilaita, sekä erilaisiin toimenpiteisiin meneviä ja sietä tulleita potilaita, kuten tahdistimen asennuksen tulevat potilaat.
Tutustuimme myös erilaisiin tahdistimiin ja niiden toiminta periaatteeseen. Kiinassa valtio maksaa 15 000RMB tahdistimesta, jolloin potilaalle jää maksettavaksi loput. Joissakin tapauksissa maksettava osuus saattoi olla yhtä paljon tai jopa enemmän. 

 

Potilailla käytettävä "rannepanta" leikkaushaavan vuotamista estämään

Osastolla olevien potilaiden omaiset osallistuvat heidän hoitoonsa paljon ja lähes jokaisella oli vähintään oma puoliso tai lapsi aina paikalla. He auttoivat heitä ruokailussa ja vessa käynneillä, eli hoitajat eivät tehneet niin sanottua perushoitoa osastolla käytännössä katsoen ollenkaan.

Osaston "perinteinen" potilassänky kaikkine monitoreineen

Osastolle lääkkeet saapuivat seuravaksi vuorokaudeksi kerrallaan ja ne olivat valmiina annosjakelupusseissa. Ennen lääkkeiden antoa lääkehoidosta vastuussa oleva hoitaja tarkisti vielä kaikkien potilaiden lääkkeet, sekä että ne täsmäsivät lääkärin määräyksiin. Tämän jälkeen toinen hoitaja teki kaksoistarkastuksen. Tarkastetut lääkkeet merkattiin leimalla ja jaettiin valmiiksi lääkekärriin, jossa lokerot olivat sänkypaikan mukaan. Hoitaja joka antoi potilaalle lääkkeen tuli myös tarkastaa potilaan henkilöllisyys kysymällä tältä hänen nimensä ja tämän jälkeen joko henkilörannekkeesta tai sängyn päädystä olevasta lapusta.
Lääkärinkierrot tapahtuivat aamupäivällä ja iltapäivällä. Hoitajat eivät osallistuneet mukaan näille kierroille, vaan lääkärit kirjoittivat määräyksensä erilliseen potilaskansioon, josta hoitajat kirjasivat ne tieokoneelle ja tulostivat lisäksi näistä myös paperisen version. 

Potilaan paperinen lääkelista

Lääketarjotin, johon on jaettu annosjakelupussit

Toisena harkkapäivänä päästiin jo hieman osallistumaan hoitajien työhön. Petasimme vuoteita, mittailimme potilaiden sykkeitä ja verensokereita, sekä seuraamaan muita hoitotoimenpiteitä kuten ekg:n ottamista, kanylointia, nestehoidon toteutusta sekä erilaisia leikkaushaavojen tarkastusta. Hoitajat täällä ovat hyvin innokkaita käyttämään hengityssuojia, esimerkiksi verensokereita mitatassamme meitä kehotettiin pukemaan nämä, muuten ei olttaisi saatu kyseistä toimenpidettä ilmeisesti tehdä :D Hanskoja täällä taas ei osata käyttää melkein missään tilanteessa. Ei nestehoitoa toteuttaessa, ei kanyloidessa, ei haavanhoidossa ei siis MISSÄÄN. Ainut missä oon nähny hanskoja käytettävän on ollut potilaan sänkyä pedatessa. 

Kolmantena harkkapäivänä päästiin toteuttamaan nestehoitoa, eli letkuttamaan erilaisia nesteitä ja yhdistelemään näitä potilaiden kanyyleihin. Täällä käytössä olevat kanyylit ovat hyvin erilaisia mitä meillä suomessa. Kanyyli muistuttaa ehkä enemmänkin meillä käytössä olevaa siipineulaa, jossa on näytteiden ottamista varten vielä lyhyt letku. Täällä lähestulkoon kaikki verinäytteet otetaan tämän kanyylin kautta, joka tuntui meistä aika hurjalta ajatukselta, koska esimerkiksi kerran leikkaukseen menevältä potilaalta otettiin 11 putkea verta (tosin heillä putkiin täytetään vain ehkä 1/3). Kanyylin letkun päässä on siis melkein kuin meillä suomessa käytössä oleva q-syte, mutta Kiinan mallissa on vain pehmeä "tyyny" johon tippaletkun neula tökötään. Jep, täällä tosiaan on neulat tippaletkustoissa. 

Kiinalaiset käyttävät staasina tälläistä letkun pätkää

Verinäytteiden ottamista

Ollaan myös juteltu paljon Kiinalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa, jotka opiskelevat englanniksi. Ollaan vertailtu opiskeluamme sekä sairaanhoidon toteutusta. Kiinassa sairaanhoitajaksi opiskellaan viidessä vuodessa, josta 4 vuotta on teoria opintoja ja viimeinen vuosi pelkkää harjoittelua. He myös ihmettelivät kovasti ettei meillä suomessa ole samanlaista kampusta vaan jokainen asuu omassa kodissaan opintojensa ajan. Myös erilaiset hoitokäytänteet olivat heistä varsin outoja, mitkä meillä suomessa ovat täysin normaaleja. 

Kiinassa vietetään mid-autum festivaalia 15.-18.9, siispä meilläkin on neljän päivän vapaat tällä viikolla. Festivaalien aikaan perheet kokoontuvat yhteen ja käyvät yhdessä syömässä ja erilaisissa nähtävyyksillä. Festivaaleihin kuuluu myös mooncake:it (näitä me luultiin kokoajan mom's cake:si ennen kuin oikea nimi selvisi, mutta nää on meille edelleen mammankakkuja). Ollaan maistettu kolmea erillaista tälläistä kuukakkua, mutta nää ei vaan oo meitä varten... 


Ilma on ollut koko alkuviikon kuin mombasassa, kuuman kostea, ja loppuviikosta alkoikin sataa sitten ihan urakalla. Taiwanissa riehui Taifuuni ja sen piti suunnata tänne Kiinan rannikolle, mutta onneksi vältyttiin pommisuojan etsimiseltä tällä kertaa! Suunniteltiin menevämme torstaina Shanghain akvaarioon, jossa olisi erilaisia täkäläisiä mereneläviä meduusoista haihin, mutta kun näimme jonot käännyimme kannoillamme. Oli ilmeisesti moni muukin suunnitellut menevänsä viettämään sadepäivää juuri samaiseen paikkaan.Siispä katsottiin parhaaksi suunnata akvaarioon lauantaina.

Perjantaina suunnattiin Shanghain vanhankaupunkiin ja Yugardeniin. Paikka oli aivan ihana! Oikein perinteisen näköisiä kiinalaisia rakennuksia monilla yksityiskohdilla ja patsailla. Vanha kaupunki tosin oli melkoinen turistirysä monien kauppakojujensa ansiosta. 

Iloinen turisti!

Sunnuntaiksi oltiin kaavailtu ihanaa rantapäivää, löydettiin netistä aivan täydellinen hiekkaranta aivan Shanghain läheisyydestä, jossa luvattiin olevan vaikka mitä vesiaktiviteettia, veneretkiä ja vaikka mitä ihanaa! Kaupungin vilinästä olisi mukava välillä päästä rauhoittumaan joten tää oli ihan must paikka mennä! Suunnattiin taas metrolla rannan läheisyyteen ja yritettiin kysellä paikallisilta reittiä rantaa kohti. Ihmeteltiin kuinka kukaan ei osannut neuvoa meille edes missä suunnassa meri oli, mutta oltiin päätetty että mennään rannalle joten päätettiin löytää se keinolla millä hyvänsä! 

Eräs ystävällinen kiinalainen etsi meille osoitteen netistä ja kirjoitti sen meille kiinaksi taksia varten, koska matkaa rannalle oli kuulemma melkein 10km. Ensimmäinen löytämämme taksikuski ei tuntenut paikkaa vaikka annoimme tälle kiinaksi kirjoitetun osoitteen. Toinen taksi kuski sentään tiesi paikan jaajoi meidät kaupungin laidalle ja huitoi vain perillä minne päin meidän tulisi kävellä. Maksettiin taksi ja intopiukeana suunnattiin kohti unelma rantaa, tai no, on kai se joskus ollut unelmaranta. Perillä nimittäin odotti täysin autio ja ränsistynyt hylätty vesipuisto,siis ihan kuin olisi tullut walking deadin kuvauspaikkalle, kaikki oli jätetty niille sijoilleen (rannassa oli vielä jopa vesijettejä!). Koko alue oli aidattu, joten biitsille ei päästy, tosin sen verran karmiva koko paikka oli että ei mielikään tehnyt! Vaan ei taas naurattanu ku yritettiin päästä takaisin metroasemalle, kun eihän siellä hylätyssä vesipuistopaikassa ollut edes ihmisiä, ei takseja, ei mitään. Ai miten meni noin niinku omasta mielestä? :D 

Näin siis hurahti toinen viikko Kiinassa! Ensi viikolla meillä sitten alkaa ihan oikeat opinnot harkan ohella joten jännän äärellä ollaan varmasti!