Viikko 3: Opiskelua ja akkujen latausta

Uusi viikko polkaistiin käyntiin vajaalla harjoittelupäivällä, koska meillä oli meidän ensimmäiset Kiinalaisen lääketieteen tunnit Zhoupun sairaalassa. Harkassa ei siis mitään uutta mullistavaa keretty tekemään, mutta keskusteltiin osastonhoitaja Susanin kanssa, että pääsisimme vielä tällä viikolla leikkaussaliin seuraamaan muutamaa erilaista toimenpidettä, niitä odotellessa! 

Hoitsut hommissa!

Muutamana viimepäivänä tänne saapui muista yhteistyökouluista (Kuopiosta ja Norjasta) lisää opiskelijoita, jotka olisivat myös kolme kuukautta täällä Shanghaissa ja meillä siis opinnot menevät samalla aikataululla. Suuntasimme opettajamme Chrisin kanssa Zhoupun sairaalaan, joka vei meidät erilliselle osastolle, jossa toteutettiin Kiinalaista lääketiedettä. Heti osastolle saavuttaessa voimakas suitsukkeen haju kantautui nenään eli ei voinut erehtyä ettemmekö olisi oikeassa paikassa. Tutustuimme akupunktioon, kuppaukseen ja kiinalaiseen hierontaan, joita muutama vapaaehtoinen pääsi kokeilemaan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa yhteen osastoon jossa käytettiin Kiinalaisia lääketieteen keinoja erilaisien sairauksien hoitoon. 

Iho kuppauksen jälkeen

Muutamiin neuloihin lisättiin tuollaiset palat, jotka sytytettiin palamaan

Tiistaina meillä oli pelkästään koulua ja aamulla suuntasimme Kiinalaisten yrttien tunnille. Opettajamme Wu oli myös vieraillut Suomessa ja esittelikin heti alkuun meille tietokoneen taustakuvanaan olevaa mäntymetsää sanoin "finnish jungle" :D Hän oli kirjoittanut myös kirjan suomalaisen kollegan kanssa, jossa oli meillä suomessa esiintyvien yrttien käyttötapoja sairauksien hoidossa. 

Kiinassa on hyvin yleistä käyttää erilaisia yrttejä osana sairauksien hoitoa, koska lääkkeet yleensä ovat kalliitta ja niistä tulevia haittavaikutuksia halutaan välttää. Ollaan törmätty myös meidän harjoittelupaikassamme jonkun verran näihin erilaisiin yrtteihin, yleensä ne ovat olleet joitakin kukkia joita juodaan teen seassa. 

Iltapäivällä meillä oli koulun takapihalla ensimmäinen Taijin tunnit.
Alkuun teimme hitaita yksinkertaisia liikesarjoja ja ajattelimme että täähän on ihan peace of cake! Noh tämän jälkeen opettajamme alkoi näyttää nopeaan tahtiin erilaisia liikesarjoja niin ajattelin et o-ouu mitähän tästä tulee.. Onneksi kävimme liikket kuitenkin ihan step by step läpi, mutta voin sanoa että ei tää ihan helppo homma ollutkaan. Meidän opettajamme oli vielä melkoisen vaativa, ja vaikkei hän osannut kunnolla englantia tiukkaan äänensävyyn huudahti aina "NO NO NO!" ja tuli korjaamaan milloin käden asentoa ja milloin jalkaa 15 astetta vasemmalle. Ja arvatkaa kuka oli eturivissä kohteena :D Mutta summasummarum, hauskaa oli ja ehkä ensi tunnilla sujuu jo paremmin! :D 

Keskiviikkona palattiin taas osastolle sorvin ääreen! Heti aamusta Susan ilmoitti että on järjestänyt meille tänään mahdollisuuden päästä seuraamaan leikkaussaliin toienpiteitä. Ensimmäinen operaatio oli stenttien laitto, joka suoritettiin paikallispuudutuksessa. Ja niinkuin muukin sairaanhoito, myös leikkauskäytänteen olivat hyvin erilaisia täällä Kiinassa kuin meillä suomen päässä. Välillä leikkaussalissa saattoi olla vain toimnepidettä hoitava lääkäri, siinä missä meillä suomessa siellä hääräisi useampi henkilö. Me seurasimme leikkausta lasin takaa, josta pääsimme myös tarkkailemaan erilaisia monitoreja. Meidän seuranamme oli useita hoitajia sekä omaisia, jotka keskustelivat leppoisasti koko toimenpiteen ajan toisilleen. Aseptiikan osalta kiinnitimme huomiota muutamiin seikkoihin, kuten että leikkaussalissa hääräävillä lääkäreillä ei ollut minkäänlaisia suusuojia tai pääsuojuksia ja toinen toimenpidettä avustava lääkäri pureskeli oikein lunkisti purkkaa koko operaation ajan. Välillä leikkaavalääkäri saattoi tulla leikkaussalista pois steriilit vaatteet päällä ja palata samoissa vaatteissa hei takaisin. 

Leikkaussali

Leikkauksen jälkeen lääkäri selitti meille hyvin yksityiskohtaissesti kuinka toimenpide oli tehty ja näytti meille tietokoneelta leikkauksen eri vaiheita. Oli oikein mukavaa kun lääkärit ottivat meidät niin hyvin huomioon ja halusivat aidosti kertoa meille mistä toimenpiteessä oli kyse.
Toinen operaatio oli tahdistimen asennus. Tässä leikkauksessa oli kuitekin aseptiikka paremmin kunnossa, kuin ensimmäisessä joten pointsit siitä! Tosin leikkaussalin ovi oli pöngätty auki joka vähän kummastutti. Muuten leikkaustoiminta oli melkoista liukuhihna työtä, hyvä että edellinen potilas kerkesi salista pois, kun uusi potilas jo saapui saliin, joten mitään erityisiä siivouksia ei leikkausten välillä tehty. 

Torstaina jouduttiinkin jo hyvästelemään meidän ihanat sydänosaston hoitajat ja potilaat, ensi viikolla olisi taas uudet kujeet! 

Vikan päivän selfie yhdessä meitä ohjanneiden hoitajien ja osastonhoitaja Susanin kanssa!

Ennen viikonlopun alkua oli edessä vielä ensimmäiset Kiinan oppitunnit! Voin kertoa että helppoa ei ollut mutta ihan hauskaa! Kiinan kielessä käytetään paljon erilaisia äänenpainoja, joka voi muuttaa sanan merkityksen kokonaan erilaiseksi. Tästä esimerkinnä sana ma voi erillaisella äänenpainolla tarkoittaa joko äitiä tai hevosta, joten kannattaa olla tarkkana tai keskustelu saa ihan uuden tarkoituksen :D 

Muuten viikonloppu vietettiin akkuja ladaten. Pelailtiin vähän korista, kokkailtiin yhdessä ja pelatiin korttia. Lauantaina kävimme Shanghain wild animal parkissa erilaisia eläimiä ihmettelemässä. Paikka oli suhteellisen iso ja siellä olikin minibusseja joiden kyytiin pääsi lisähinnasta jos tuntui että jalan ei jaksa koko puistoa kiertää. Vuokrattavana oli myös vähän erikoisen näköisiä polkupyöriä, joka meinattiin vuokrata mut jätettiin tällä kertaa välistä :D

Kuivaharjoiteltiin kuitenkin tällänen kolmen istuttva polkupyörä! :D

Pienellä lisähinnalla pääsi ratsastamaan kamelilla tai norsulla tai syöttämään erilaisia eläimiä. Heti kun näin että tällänen mahdollisuus oli kenguruaitauksessa niin pakkohan sinne oli päästä! Tästä huvista jouduimme siis pulittamaann n. 2,5€ ekstraa. 

 

Vaikka sunnuntaista on tullut meille jokin pahan karman päivä, sovittiin että lähdetään korjauttamaan Lindan iphone. Miun honor siis piti muutaman uilipäivän jonka jälkeen se taas lähti latautumaan ihan normaalisti, tosin kaikki valokuvat hävisivät eikä uudetkaan enää tallennu vaan katoavat lähestulkoon samointien jonnekkin bittiavaruuteen, not so nice. Oltiin siis aiemmin käyty applen liikkeessä kysymässä iphonen korjausmahdollisuutta. Ensimmäinen hinta-arvio oli 2000RMB ja "tarkemmassa" syynissä myyjä ilmoitti etteivät he voi korjata puhelinta täällä vaan se täytyy tehdä suomessa. Saatiin kuitenkin eräältä Shanghaissa asuvalta suomalaiselta erään kiinalaisen korjaajan yhteystiedot, joka voisi saada puhelimen toimimaan. Tämä ei kuitenkaan puhunut ollenkaan englantia eikä meidänkään kiinan alkeet olleet vielä sillä tasolla että kommunikointi olisi onnistunut ilman tulkkia, joten pyysimme erästä kiinalaista opiskelijaa harjoittelupaikastamme mukaamme.

Matka korjauspaikalle vei tunnin ja siellä seikkailtiin paikkaa etsien vielä puoli tuntia lisää. Korjaaja osittautui luotettavan näköiseksi tyypiksi joka ohjasi meidät isoon ostoskeskukseen, joka oli täynnä erilaisia tietokoneen ja puhelinten korjaajia. Huollon ajan me kävimme syömässä ja kiertelimme toisessa ostoskeskuksessa. Muutaman tunnin kuluttua palasimme takaisin jossa korjaaja ruuvaili viimeisiä ruuveja paikallee. Puhelimen latauspää oli siis hajonnut kiinan kopiojohtojen ansiosta ja samaan syssyyn vaihdettiin jo hieman säröillä ollut näyttö uuteen Lindan toiveesta. Korjaaja kertoi että oli huoltanut puhelimen tavallaan "jonon ohi" ja joutunut vaivaamaan jopa pomoaan puhelimen korjauksen suhteen joten ihan hyvää palvelua suomitytöt sai :D Testailujen jälkeen puhelin toimi moitteettomasti ja hintaa tälle korjaukselle tuli yhteensä 800 rämpylää eli n. 100€. 

 

Väsyneet mutta onneliset puhelinkorjausreissulaiset apureineen :D

Pitkä päivä takana mutta sunnuntai karma on varmasti nyt kääntynyt positiiviseksi! Tai ainakin näin me toivotaan katsotaan mitä uusi viikko tuo taas tullessaan! :D

Viikko 2: Tositoimia ja Taifuunin pelkoa

Uusi viikko ja sen myötä myös harjoittelu sairaalassa alkoi! Minä, Linda ja Ksenia suuntasimme suorittamaan harjoittelua Renjin sairaalaan ja fyssari poikakopla toiseen sairaalaan. Saimme Lucylta aikaisemmin viimeviikolla sähköpostiviestin, jossa hän kertoi aikataulustamme ja kuinka pääsisimme sairaalalle. Meitä oli ohjeistettu varaamaan sairaalan ja koulun väliseen matkaan tunti aikaa, sillä meidän tuli vaihtaa metroa kaksi kertaa. No jos meistää oli tuntunut, että ruuhkat ovat olleet mielettömät niin aamuruhkat ne vasta olivatkin sitten ihan jäätävät! Metroaseman ulkopuolella kiemurteli jono kuin lintsin laitteeseen ja pääsimme ensimmäiseltä asemalta vasta neljänteen metroon, koska ne olivat niin tupaten täynnä! Myöhästyimmekin sovitusta ajasta noin vartin, koska emme olleet osanneet yhtään varautua NIIN valtavaan ihmispaljouteen ja odottamiseen. 

Ihan perus aamuruuhkaa metroasemalla!

Perillä metroasemalla Lucy oli meitä vastassa ja ohjasi meidät sairaalaan. Harjoittelumme seuraavat kaksi viikkoa olisimme siis sydänosastolla ja sen jälkeen vaihdamme taas toiselle osastolle. Osastonhoitaja Susan otti meidät osastolla vastaan ja ohjasi hyvin pieneen takotupaan ja antoi meille työvaatteet. Ensiksi hän halusi tietää olimmeko olleet aiemmin vastaavalla osastolla, mitä tiesimme sydänosaston toiminnasta ja mitä toiveita meillä oli kyseiselle harjoittelulle. Kellään meistä ei ollut aiempaa kokemusta sydänosastolla olemisesta, emmekä osanneet yhtään odottaa mitä Kiinalaisessa sairaalassa voitaisiin tehdä, joten pyysimme saada päivän ajan tutustua osastoon ja sen toimintaan että osaisimme laatia listan tavoitteistamme. Susan kertoi meille osastosta ja millaisia potilaita heillä oli. Sydänosasto oli 57 paikkainen joka oli jaettu kahteen kerrokseen, yläkerrasta löytyivät akuuttiahoitoa vaativat potilaat. 

Innokkaat hoitsut ekaa päivää harkassa!

Osastolla hoidettiin potilaita laidasta laitaan, vajaatoiminta potilaita, sydänlihastulehdus potilaita, sekä erilaisiin toimenpiteisiin meneviä ja sietä tulleita potilaita, kuten tahdistimen asennuksen tulevat potilaat.
Tutustuimme myös erilaisiin tahdistimiin ja niiden toiminta periaatteeseen. Kiinassa valtio maksaa 15 000RMB tahdistimesta, jolloin potilaalle jää maksettavaksi loput. Joissakin tapauksissa maksettava osuus saattoi olla yhtä paljon tai jopa enemmän. 

 

Potilailla käytettävä "rannepanta" leikkaushaavan vuotamista estämään

Osastolla olevien potilaiden omaiset osallistuvat heidän hoitoonsa paljon ja lähes jokaisella oli vähintään oma puoliso tai lapsi aina paikalla. He auttoivat heitä ruokailussa ja vessa käynneillä, eli hoitajat eivät tehneet niin sanottua perushoitoa osastolla käytännössä katsoen ollenkaan.

Osaston "perinteinen" potilassänky kaikkine monitoreineen

Osastolle lääkkeet saapuivat seuravaksi vuorokaudeksi kerrallaan ja ne olivat valmiina annosjakelupusseissa. Ennen lääkkeiden antoa lääkehoidosta vastuussa oleva hoitaja tarkisti vielä kaikkien potilaiden lääkkeet, sekä että ne täsmäsivät lääkärin määräyksiin. Tämän jälkeen toinen hoitaja teki kaksoistarkastuksen. Tarkastetut lääkkeet merkattiin leimalla ja jaettiin valmiiksi lääkekärriin, jossa lokerot olivat sänkypaikan mukaan. Hoitaja joka antoi potilaalle lääkkeen tuli myös tarkastaa potilaan henkilöllisyys kysymällä tältä hänen nimensä ja tämän jälkeen joko henkilörannekkeesta tai sängyn päädystä olevasta lapusta.
Lääkärinkierrot tapahtuivat aamupäivällä ja iltapäivällä. Hoitajat eivät osallistuneet mukaan näille kierroille, vaan lääkärit kirjoittivat määräyksensä erilliseen potilaskansioon, josta hoitajat kirjasivat ne tieokoneelle ja tulostivat lisäksi näistä myös paperisen version. 

Potilaan paperinen lääkelista

Lääketarjotin, johon on jaettu annosjakelupussit

Toisena harkkapäivänä päästiin jo hieman osallistumaan hoitajien työhön. Petasimme vuoteita, mittailimme potilaiden sykkeitä ja verensokereita, sekä seuraamaan muita hoitotoimenpiteitä kuten ekg:n ottamista, kanylointia, nestehoidon toteutusta sekä erilaisia leikkaushaavojen tarkastusta. Hoitajat täällä ovat hyvin innokkaita käyttämään hengityssuojia, esimerkiksi verensokereita mitatassamme meitä kehotettiin pukemaan nämä, muuten ei olttaisi saatu kyseistä toimenpidettä ilmeisesti tehdä :D Hanskoja täällä taas ei osata käyttää melkein missään tilanteessa. Ei nestehoitoa toteuttaessa, ei kanyloidessa, ei haavanhoidossa ei siis MISSÄÄN. Ainut missä oon nähny hanskoja käytettävän on ollut potilaan sänkyä pedatessa. 

Kolmantena harkkapäivänä päästiin toteuttamaan nestehoitoa, eli letkuttamaan erilaisia nesteitä ja yhdistelemään näitä potilaiden kanyyleihin. Täällä käytössä olevat kanyylit ovat hyvin erilaisia mitä meillä suomessa. Kanyyli muistuttaa ehkä enemmänkin meillä käytössä olevaa siipineulaa, jossa on näytteiden ottamista varten vielä lyhyt letku. Täällä lähestulkoon kaikki verinäytteet otetaan tämän kanyylin kautta, joka tuntui meistä aika hurjalta ajatukselta, koska esimerkiksi kerran leikkaukseen menevältä potilaalta otettiin 11 putkea verta (tosin heillä putkiin täytetään vain ehkä 1/3). Kanyylin letkun päässä on siis melkein kuin meillä suomessa käytössä oleva q-syte, mutta Kiinan mallissa on vain pehmeä "tyyny" johon tippaletkun neula tökötään. Jep, täällä tosiaan on neulat tippaletkustoissa. 

Kiinalaiset käyttävät staasina tälläistä letkun pätkää

Verinäytteiden ottamista

Ollaan myös juteltu paljon Kiinalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa, jotka opiskelevat englanniksi. Ollaan vertailtu opiskeluamme sekä sairaanhoidon toteutusta. Kiinassa sairaanhoitajaksi opiskellaan viidessä vuodessa, josta 4 vuotta on teoria opintoja ja viimeinen vuosi pelkkää harjoittelua. He myös ihmettelivät kovasti ettei meillä suomessa ole samanlaista kampusta vaan jokainen asuu omassa kodissaan opintojensa ajan. Myös erilaiset hoitokäytänteet olivat heistä varsin outoja, mitkä meillä suomessa ovat täysin normaaleja. 

Kiinassa vietetään mid-autum festivaalia 15.-18.9, siispä meilläkin on neljän päivän vapaat tällä viikolla. Festivaalien aikaan perheet kokoontuvat yhteen ja käyvät yhdessä syömässä ja erilaisissa nähtävyyksillä. Festivaaleihin kuuluu myös mooncake:it (näitä me luultiin kokoajan mom's cake:si ennen kuin oikea nimi selvisi, mutta nää on meille edelleen mammankakkuja). Ollaan maistettu kolmea erillaista tälläistä kuukakkua, mutta nää ei vaan oo meitä varten... 


Ilma on ollut koko alkuviikon kuin mombasassa, kuuman kostea, ja loppuviikosta alkoikin sataa sitten ihan urakalla. Taiwanissa riehui Taifuuni ja sen piti suunnata tänne Kiinan rannikolle, mutta onneksi vältyttiin pommisuojan etsimiseltä tällä kertaa! Suunniteltiin menevämme torstaina Shanghain akvaarioon, jossa olisi erilaisia täkäläisiä mereneläviä meduusoista haihin, mutta kun näimme jonot käännyimme kannoillamme. Oli ilmeisesti moni muukin suunnitellut menevänsä viettämään sadepäivää juuri samaiseen paikkaan.Siispä katsottiin parhaaksi suunnata akvaarioon lauantaina.

Perjantaina suunnattiin Shanghain vanhankaupunkiin ja Yugardeniin. Paikka oli aivan ihana! Oikein perinteisen näköisiä kiinalaisia rakennuksia monilla yksityiskohdilla ja patsailla. Vanha kaupunki tosin oli melkoinen turistirysä monien kauppakojujensa ansiosta. 

Iloinen turisti!

Sunnuntaiksi oltiin kaavailtu ihanaa rantapäivää, löydettiin netistä aivan täydellinen hiekkaranta aivan Shanghain läheisyydestä, jossa luvattiin olevan vaikka mitä vesiaktiviteettia, veneretkiä ja vaikka mitä ihanaa! Kaupungin vilinästä olisi mukava välillä päästä rauhoittumaan joten tää oli ihan must paikka mennä! Suunnattiin taas metrolla rannan läheisyyteen ja yritettiin kysellä paikallisilta reittiä rantaa kohti. Ihmeteltiin kuinka kukaan ei osannut neuvoa meille edes missä suunnassa meri oli, mutta oltiin päätetty että mennään rannalle joten päätettiin löytää se keinolla millä hyvänsä! 

Eräs ystävällinen kiinalainen etsi meille osoitteen netistä ja kirjoitti sen meille kiinaksi taksia varten, koska matkaa rannalle oli kuulemma melkein 10km. Ensimmäinen löytämämme taksikuski ei tuntenut paikkaa vaikka annoimme tälle kiinaksi kirjoitetun osoitteen. Toinen taksi kuski sentään tiesi paikan jaajoi meidät kaupungin laidalle ja huitoi vain perillä minne päin meidän tulisi kävellä. Maksettiin taksi ja intopiukeana suunnattiin kohti unelma rantaa, tai no, on kai se joskus ollut unelmaranta. Perillä nimittäin odotti täysin autio ja ränsistynyt hylätty vesipuisto,siis ihan kuin olisi tullut walking deadin kuvauspaikkalle, kaikki oli jätetty niille sijoilleen (rannassa oli vielä jopa vesijettejä!). Koko alue oli aidattu, joten biitsille ei päästy, tosin sen verran karmiva koko paikka oli että ei mielikään tehnyt! Vaan ei taas naurattanu ku yritettiin päästä takaisin metroasemalle, kun eihän siellä hylätyssä vesipuistopaikassa ollut edes ihmisiä, ei takseja, ei mitään. Ai miten meni noin niinku omasta mielestä? :D 

Näin siis hurahti toinen viikko Kiinassa! Ensi viikolla meillä sitten alkaa ihan oikeat opinnot harkan ohella joten jännän äärellä ollaan varmasti!

Viikko 1: Nähtävyyksiä ja kulttuurishokkeja

Maanantai aamuun herättiin reippaana ja lähdettiin suuntaamaan Kiinalaisia opiskelijoita varten järjestettyyn info tilaisuuteen. Matkalla tapasimme samaan tilaisuuteen menossa olevat opettajat Centriasta, jotka ovat täällä Shanghaissa kolmen viikon ajan, joten heidän puoleensa voisimme myös kääntyä jos jotain ongelmia ilmenee. Meille ei oltu annettu tilaisuudesta sen kummemmin tietoa ja oletimmekin menevämme johonkin luokkahuoneeseen ja kertoilevamme vain jotakin suomesta, joten yllätyimmekin hieman kun meidät ohjattiin hienoon saliin jossa oli useita edustajia Shanghai Universitystä sekä Centriasta ja yli 10 kiinalaista opiskelijaa. Tilaisuuden edetessä meille selvisikin, että nämä opiskelijat olivat suorittaneet jo kiinalaisen sairaanhoitajan tutkinnon ja opiskelisivat nyt kansainvälisen sairaanhoitajan tutkinnon, jolla he voisivat työskennellä eri puolilla maailmaa. Opiskelijat aloittavat opiskelunsa täällä shanghaissa ja puolen vuoden jälkeen he lähtevät suorittamaan tutkinnon loppuun suomeen, eli he opiskelevat vielä 1,5 vuotta saadakseen tämn tutkinnon. Centria ammattikorkekoulu toimii siis heidän "toisena" koulunaan.



Sali jossa tilaisuus pidettiin



Kiinalaiset opiskelijat saivat todistuksen opiskelevansa nyt Centriassa

　

Tilaisuuden jälkeen palasimme takaisin asuntolalle, jonne loputkin meidän suomalaistemme ryhmästä oli jo saapunut. Lähdettiin sitten vielä Lindan ja Ksenian kanssa vielä kiertelemään lähiympäristöä ja ostamaan kaikkea pientä tarvittavaa. Päätettiin Lindan kanssa vielää kerran yrittää respan tädin kanssa kommunikoimista, että saisimme meidän homekoppimme vaihdettua johonkin toiseen huoneeseen. Onneksemme respassa oli myös yksi amerikkalainen opettaja, joka osasi kiinaa ja toimi kääntäjänä tilanteessa. Pienen sumplimisen jälkeen saimme uuden huoneen, kolmas kerta toden sanoo, jospa me pysyttäisiin tässä loppuaika! 

 

Meille vaihtareille järjestettiin oma infotilaisuus Tiistaina, jossa Shanghai Universityn kansainvälinen koordinaattori Lucy kertoi meille kuinka opintomme tulisivat menemään. Harjoittelun aloittaisimme heti ensiviikolla ja opinnot sitä seuraavalla viikolla, joten tälle viikolle meillä ei ollut paljon suunniteltua ohjelmaa. Saimme kuitenkin valita joitakin tunteja, joissa opetus oli englanninkileistä, joita menisimme seuraamaan. Valitsimme näistä nutritionin, medical surgeryn ja newborn & maternityn. Saimme myös jokainen "opiskleijakortin" jossa oli meidän nimemme myös kiinaksi. Koulumme ruokalassa toimii maksukortti, johon jokainen lataa haluamansa summan rahaa ja maksu tapahtuu lukemalla kortti erilliseen lukijaan. 

 

Tiistai-iltapäivällä yksi vapaaehtoinen kansainvälinen kiinalaisopiskelija lähti näyttämään meille missä metroasema ja pankki sijaitsevat. Koska koulultamme oli kuitenkin matkaa keskustaan melkein parikymmentä kilometriä, metrolla kulkeminen oli melkeinpä pakollista. Ostimme myös ladattavat metrokortit, jotka toimivat samalla periaatteella kuin koulumme ruokalassa käytössä olevat kortit: eli kortille ladataan rahaa ja metrolla voi kulkea niin paljon kuin jaksaa niin kauan kuin rahaa riittää kortilla. Metromatkojen hinnat riippuvat matkan pituudesta, mutta ovat yleensä noin 4-10RMB (eli n. 0,2-1,3€). sa metrokarttaa tajusi vasta kuinka isossa kaupungissa me oltiinkaan, metrolinjoja löytyy yhteensä 14 ja ne poukkoilevat ristiin rastiin keskustassa ja sen laitamilla, paljon eksymistä siis tiedossa! 

Paikkallisen metro aseman lipunmyynti automaatti ja ne monet monet linjat!

Oppitunnit olivat hyvin erilaisia kuin meillä suomessa, tai ainakin itselle jäi sellainen tiukan oloinen mielikuva. Opettaja keräsi tunnin alussa kaikkien puhelimet laatikkoon ja nämä saatiin tuntien loputtua takaisin. Luokassa ei myöskään saanut juurikaan puhua, eli tunnit menivät niin että opettaja luennoi ja opiskelijat kuuntelivat hiljaa. Heillä oli myös melkein viikoittain testejä opiskellusta asiasta ja hyväksyttyyn arvosanaan vaadittiin 80% oikeita vastauksia. Kurssin lopuksi oli myös isompi koealue, johon kuuluikin sitten koko käytössä oleva kirja joka oli JÄÄTÄVÄN kokoine opus. Opettaja teki myös istumajärjestyksen opiskelijoille, joita tuli noudattaa. Eli hieman erilaista menoa meillä suomessa. 
　

Keskiviikkona lähdettiin eksymään Shanghain villinään metroseikkailun merkeissä! Keli oli hieman vesisateinen joten suuntasimme Nanjing roadille joka oli 5km pituinen ostoskatu. Ja kauppoja tosiaan oli mieletön määrä indeed! Shanghaista on alkanut oppia sen piirteen että kaikesta voidaan tehdä suurta ja isoa, missä muualla esimerkiksi m&m karkista voitaisiin tehdä kaksikerroksinen kauppa, siis ihan oikeasti?? :D Valikoimaa ostoskadulta löytyi kuitenkin aina merkkiliikkeistä h&m, joten mukavia shoppailuhetkiä on tiedossa. 

Nanjing roadin vilinää

Torstaina kaksi vapaaehtoista opiskelijaa vei meidät bussilla Zhopun keskustaan, eli tämän pienen kylän pahasen laitamilla meidän koulumme sijaitsi. Tarkoituksenamme oli ostaa kaikille kiinalaiset puhelinliittymät käyttöömme täksi kolmeksi kuukaudeksi. Noh, koska kyse oli kuitenkin näin tärkeästä ostosta, olimme puhelinliikkeessä valehtelematta tunnin ajan ja pohdimme minkä liittymän ottaisimme, ottaisimmeko kaikki saman liittymän, ottaisiko vain pari meistä liittymän ja jakaisimme sen, vai tarvitaanko me vaan pelkästään netti? Kaiken pohdinnan jälkeen tulimme kuitenkin siihen vaihtoehtoon että ottaisimme kaikki liittymän jota he yrittivät tarjota meille jo heti ensimmäisenä. Hintaa tälle kolmen kuukauden liittymälle tuli 100RM eli 13€.

Torstaina suunnattiin erään metroaseman aulaan, joka oli täynnä pieniä kojuja laukkuja, elektroniikkaa, kenkiä, vaatteita, huivia, koruja.. Siis lähestulkoon kaikkea! Myyjät olivat juurikin näitä ihania turistikohteissakin tuttuja "come, look look, cheap, cheap" - tyylisiä, jotka lähestulkoon raahaavat omaan kauppaansa. Hyvin nopeasti tajusimmekin myös että jos pokkaa riittää täältä saa shoppailtua tavaraa lähes polkuhintaan. Parhaimmat tinkaukset olivat esimerkiksi bluethoot kaiuttimilla joiden lähtöhinta huiteli melkei 400RM ja me lopuksi maksoimme näistä 60RMB. Eli suomen tytöt vs. Kiinan huijarit 2-0! :D

Nää kolmet kengät jäi maksamaan alle 30e

 

Viikonloppuna lähdettiin tutustumaan keskustassa nouseviin pilvenpiirtäjiin ja päätettiin et jos johonkin niistä mennään, niin tottakai me mennään korkeimpaan mahdolliseen! Niinpä suuntasimme Shanghai toweriin, maailman toiseksi korkeimpaan ja Kiinan korkeimpaan pilvenpiirtäjään, jolla korkeutta oli yli 600m. Matka alkoi menemällä ihan alimpaan kerrokseen maan alle, josta hissimatka kohti näköalatasannetta yhdellä maailman nopeimmalla hissillä alkoi. Pienesti korvat eivät lukkoon kun saavuttiin perille reiluun 500m. Vaikka sää oli aurinkoinen, eikä pilviä pahemmin näkynyt, jäi osa kaupungista pakokaasun ja pilvien peittoon. Kyllä maisemat olivat kuitenkin melkoisen huikeat kun vieressä olevien pilvenpiirtäjien katot jäivät vielä matalammalle kuin näköalatasanne.

 

　
Toinen must see kohde oli tietysti Shanghain valot. Suuntasimme joen toiselle puolelle, The Bundille, katsomaan kuinka kaikkien korkeiden pilvenpiirtäjien valot syttyisivät illalla. Ja voin kertoa että näin oli ajatellut myös moni muukin! Joen viertä kulkeva katu oli täynnä ihmsiä, ihan kuin olisimme olleet vastaanottamassa uuttavuotta! Minuuttia vaille seitsemän yhteen korkeista rakkennuksista syttyi kello jossa näkyi kuinka sekunit kuluivat ja kello löi seitsemän, jolloin kaikista korkeimmatkin rakennukset saivat näyttävät valot sytyttää. Joen edustalla seilasi upeasti valaistuja laivoja, joihin oli myös mahdollista päästä "risteilylle", noh ehkä seuraavalla kerralla sitten! Väkeä oli ihan mielettömän paljon myös kaduilla, jossa kuljimme kuin jäätävän pitkänä massana jonossa kohti metroasemaa. Poliisit ohjasivat liikennettä ja varmistivat että liikkuminen sujuisi suhteellisen sujuvasti. 

Tämän ensimmäisen viikon aikana olemme tajunneet ettei Shanghai tosiaan ole ehkä niin kansainvälinen kuin olimme alkuun luulleet. Englantia puhuvia nuoria saattoi löytää sägällä kysymällä jokaiselta vastaantulijalta, jos esimerkiksi oli hieman eksyksissä. Vanhemat ihmiset eivät puhu englantia käytännössä lainkaan. Toinen asia josta voisi tämän päätellä on, että meistä otetaan paljon kuvia, luvallisesti ja salaa. Jopa koulumme oppilaat saattoivat kaivaa tunnilla kännykkänsä ja ottaa meistä salaa kuvia ja jakaa näitä toisilleen, ihan hullua! :D

Olemme myös tajunneet että ihmisiä on PALJON! Neljän ruuhkat ovat saaneet ihan uuden merkityksensä täällä ollessa! Ja Kiinalaiset eivät ole niin ystävällisiää näissä ruuhkissa, vaan esimerkiksi metroon ängetään vaikka väkisin! Tässä on suomalaisen läheisyysrajat siis paukkuneet rikki jo monta kertaa kun metrossa matkustetaan lähes tulkoon nenät vastakkain. Kiinalaiset ovat myös omalla tavallaan hieman laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Jos vierekkäin menee rullaportaat, sekä typötyhjät normaalit rappuset alas, harva lähtee tallustamaan rappusia vaan kaikki jonottavat liukuportaisiin, dosen't make any sense! :D

Kiina on myöskin koetellut meitä jo ensimmäisellä viikolla nimittäin ensiksi Lindan iPhone ei enää ladannut akkua ja hetkeä myöhemmin myös miun honor simahti samalla tavalla. Kokeiltiin ottaa virtaa tietokoneesta, pistokkeesta, jatkojohdosta, eri johdoilla, varavirta pankista, mutta ei. Molempien puhelimet on ihan elottomat. Kaavailtiin myös erillaisia teorioita miten kiinan pistorasiat on varmasti tän kaiken takana tai erilaiset kiinalaiset usb-piuhat, mene ja tiedä, mutta ei muuten paljoo naurata! :D

Maanantaina kuitenkin suunnataan aamusta harjoitteluun sydänosastolle! Tositoimet alkakoon! :)